Matkakertomus Tarton retkestä 25. - 27.8.2023

Etelä-Kymenlaakson Sotilaspoikien Perinnekillan retki Tarttoon alkoi Haminan linja-autoasemalta pe 25.8.2023. Puolakan Valmismatkan järjestämälle retkelle lähti Haminasta 15 aktiivista kiltalaista. Kuljettaja Kari Mokkala suuntasi bussin kohti Helsinkiä, valistaen matkalla retkeläisiä päivän ohjelmasta. Matkanjohtajana toimi retken järjestelyihin aktiivisesti osallistunut Tero Tilli. Mikäs oli 15 hengen matkustaa 50 hengen bussissa! Helsingin Länsisatamassa liittyi seuraamme vielä kaksi retkeläistä. Tallinkin Silja Oy:n M/S MyStar suuntasi keulan ulos merelle ja matka kohti Tallinnaa alkoi, meidän nauttiessa yhteinen aamiaisbuffee.

Matka meni joutuisasti hyvässä säässä. Saavuimme aurinkoiseen Tallinnan satamaan, mistä välittömästi suuntasimme bussilla kohti Tarttoa täysinäisin vatsoin. Tunnelma oli hyvä. Oli aikaa haastella ja vaihtaa kuulumisia toistemme kanssa. Olimmehan ennestään tuttuja, jos ei nyt kaikki, niin Tarttoon saavuttaessa kyllä.

Tartossa majoituimme Hotel Dorpatiin aivan Emajoen varrelle. Hyvällä paikalla. Huoneet saatua jäi aikaa tutustua kaupunkiin – taikka vaan lepäillä. Tartu on todella iso yliopistokaupunki. Kaupungissa on yli 94000 asukasta ja sitä pidetään Viron kulttuurin ja sivistyksen pääkaupunkina.

Päivällinen nautittiin Raatihuoneen torilla olevassa Pierre Cafe & Restaurant nimisessä viihtyisässä ravintolassa. Rauhallinen tyylikäs ravintola hyvine palveluineen. Eikä ruokakaan ollut hassumpaa.

Seuraavana aamuna nautimme runsaasta Dorpatin hotelliaamiaisesta. Pirteimmät ilmestyivät jo heti klo 07 jälkeen aamiaiselle.

Aamiaisen jälkeen olikin aika lähteä opastetulle kaupunkikierrokselle. Opaaksi saimme tosi pätevän ja hyvän huumorin omaavan Reet Kalameesin. Saimme nauttia mainiosta opastuksesta, jossa Reet kertoi Tarton historiasta värikkäästi, unohtamatta neuvostovallan aikoja, jolloin mikään ei ollut Virossa kunnossa. Kyllä sen arvaakin, kun kuuntelee Reetiä ja katselee sen aikaisia rakennuksia joita vielä on jäljellä. Miten ihmisiä sorrettiin ja valvottiin muodossa jos toisessa. Miten kaikesta oli pulaa. Tämä olisi pitkä tarina.

Kaupungissa on hyvin erilaisia kaupunginosia. Pääsimme tutustumaan entisiin ”kiellettyihin kaupunginosiin”, vanhoihin kauniisiin rakennuksiin, uusiin moderniin rakennuksiin, kauniisiin pihoihin ja moneen muuhun näkemisen arvoiseen paikkaan. Aika kontrasti neuvostovallan ajan ja vanhojen virolaisten rakennusten ja nykyisen arkkitehtuuriin välillä.

Poikkesimme myös Toompean mäelle, jossa Tarton tuomiokirkko ja piispanlinnan rauniot, monia patsaita ja kaunis puisto. Reet sai tästäkin elävän ja mielenkiintoisen paikan. Mutta – pintaraapai- suhan tämä oli.

Kaupunkikierroksen jälkeen tutustuimme uuteen Eesti Rahva Muuseumiin (Eestin kansallismuseo), joka avattiin vuonna 2016 entiselle neuvostovallan aikaiselle Raadin lentokentälle. Museo on Viron suurin museorakennus. Pituutta rakennuksella 356 metriä ja pinta-alaa 33876 neliömetriä. Oppaan opastukselle saimme lyhyen katsauksen Viron varhaisesta historiasta aina tähän päivään asti. Paljon jäi näkemistä ja tutkimista seuraavaan kertaan. Tokkopa silloinkaan aika riittää. Upea ja hyvin lentokentälle istutettu museorakennus. Kannattaa tutustua ja varata siihen aikaa.

Päivän viimeinen retkikohde oli ”Soomepoiste tuba-museo”, jota kutsumme JR 200 museoksi.

Reet oli jälleen oppaanamme. Pääsimme sisälle vaikka museo oli suljettu. Reetille tämä oli ensimmäinen kerta kyseisessä museossa, joten hän kuunteli mielellään aiemmin paikalla käyneitä retkeläisiä. Museo kertoo Suomen-poikien (Virolaisten miesten) vaiheista II maailmansodan aikaan Suomessa ja Virossa. Pieni mutta antoisa museo.

Museolta palattiin hotellille, missä luovutin Reet`ille sinisen kirjan eli ”Sotilaspoikien Perinneliitto 1991 – 2021”, Matti K. Hyvärin tekemä kirja vuodelta 2022.

Jotkut käyttivät päivän vapaa-ajan mm kaupunkiin tutustuen, Emajoen risteilyyn, markkinoille jne. Osa kyllä ehti huilimaankin vielä ennen päivällistä.

Päivällinen nautittiin Pussirohukelderissä (Ruutikellari), johon jokaisen Tartossa käytävä on käytävä tutustumassa. Ruutikellari on rakennettu aikoinaan ruutivarastoksi linnoitusvalliin, joka oli käytössä ruutikellarina vuoteen 1809 asti. Myöhemmin muutettu ravintolaksi. Olihan se komea, historiallinen paikka ja väkeä tupa täysi. Tästä johtuen palvelu oli hidasta, mutta onneksi ruoka oli syötävää ja juomat nautittavia. Kaikki eivät kyllä innostuneet paikan metelistä. Jonkun syntymäpäivää vietettiin ja orkesteri soitti hiukan erilaista musiikkia kovaa ja korkealta, kuin mistä me olisimme tykänneet. Tulipahan koettua.

Seuraavana aamun aamupalalla huomasimme jälleen sen tosiasian, että kaikki retkeläiset tallella eikä kukaan ollut edes kompuroinnut – valioporukkaa. Karin turvallisessa kyydissä lähdimme kohti Tallinnaan ja Tarto jäi taakse odottamaan seuraavaa vierailua.

Tallinnassa kävimme totta kai ensimmäiseksi paikallisessa ”Pitkäripaisessa” eli SuperAlkossa hankkimassa tarpeelliset tuliaiset kotiin. Vielä jäi aikaa laivan lähtöön, jolloin porukka kävi kuka missäkin. Tallinnassa luovutimme Karille sinisen kirjan kiitokseksi hyvästä kuljetuksesta ja hienosti hoidetusta retkestä.

Laivalle tulivat kaikki ja matkanjohtaja sai huokaista helpotuksesta – olihan kaikki hengissä ja terveinä kohtaamaan kotimaan. Laivalle oli varattu yhteinen bufee. Saimmekin nauttia keulanäkymästä pöydistämme, odotellen Hernesaaren ilmestymistä näkyviin. Tulihan se sieltä ja matka kohti ympyräkaupunkia alkoi.

Kotimatkalle tuli mukaan Esko K. Lahti, joka on konepistoolikeksijä Aimo Lahden veljen poika. Matkalla Esko piti lyhyen mutta mielenkiintoisen esitelmän Aimo Lahdesta ja aseista. Tällä Esko ”kuittasi” kyytinsä ansaitusti. Haminassa oli ilta pimentynyt, porukka valmis kotiin ja nukkumaan.

Retki oli onnistunut. Kiitokset siitä kuuluu Karille, Reetille, Terolle ja retkeläisille. Mukava on tuollaisen porukan kanssa matkailla. Kiitos.

Teksti Matti Paananen

Kuvat Pekka Ivakko ja Matti Paananen

 

 MATKAPÄIVÄ pe 25.8.2023

Kunnon aamiaisellahan päivä alkaa - niin M/S MyStarillakin.

 

Kyllä maistuu ja juttukin luistaa.

 

Taukopaikka Tikupoiss Imaverin kylässä.

 

Majoituspaikkamme Hotell Dorpat Emajoen varrella.

 

Liekö matkanjohtaja Teron uusi Mersu.

 

Virolaisen kirjailija Oskar Lutsin (1887 - 1959) patsas. Hänen kirjallisuustuotanto on osa virolaisten kansallisidentiteetti, erityisesti pääteos Kevada (Kevät).

 

Jopa on kaunis burgeripaikka.

 

 Tarton Taidemuseon näyttelyrakennuksen Vino talo eli Barclay de Tollyn talon edustalla oleva patsas. Taidemuseo sijaitsee Raatihuoneen torin laidalla.

 

Pierre Cafe & Restaurantin tyylikästä sisustusta.

 

Tarjoilijamme Ana.

 

Pierren alkupalaa.

 

Pitkään pöytään mahduimme kaikki hyvin.

 

Jälkiruoat menossa.

 

 LAUANTAI 26.8.2023

Aikaiset ovat jo markkinoilla.

 

Opastettu kiertoajelu alkamassa Reet Kalameesin mainiossa opastuksessa.

 

 Olisiko neuvostovallan aikaista kauneutta!

 Edelleen - mutta huomaa kaupunkipyörät.

Tyylissäkin löytyy.

 

Raadin vanhaa lentokenttää, jonka päässä näkyy Eesti Rahva Muuseum.

 

Emajoki, pituudeltaan 101 km, alkaa Vörtsjärvestä Viljandinmaalta ja laskee kohti itää Lake Peipusiin  (Peipsjärvi).

 

Kauniita omakotitalojakin löytyy siisteine pihoineen.

 

Askeleet Toomegäge (Toompean mäellä) kohti Tarton yliopiston museota.

 

Reet kertomassa paikan historiasta. Taustalla Tartu Toomkirk ennen Dorpatin tuomiokirkon rauniot.

 

Tarkkaavaiset retkeläiset - ainakin osa.

 

Tartu Ulikooli Muuseum (Tarton yliopiston museo).

 

Tuomiokirkon raunioita.

 

Kristjan Jaak Petersonin (1801 - 1822) patsaan luona.

 

Peterson loi vironkielen kirjallisuuden perustan. 14.3 juhlitaan viron kielen päivää, joka on samalla Petersonin syntymäpäivä.

 

K.E. v Baer patsaan luona.

 

Karl Ernst von Baer (1792 - 1876) oli baltiansaksalainen biologi ja embrylogian (alkiokehitysoppi) perustaja. Huomattavin saavutus oli munasolun toimintaperiaatteen selvittäminen.

 

Viihtyisä puistikko.

 

Toompean mäellä sijaitseva kaunis kahvila Rotund.

 

 Inglisild ( Enkelin silta) yli Lossikadun. Rakennettu 1814 - 1816. Professori arkkitehti Johan Wilhelm Kraus (1757 - 1828) suunnittelema.

Tartu Ulikool peahoone (Tarton yliopiston päärakennus) on J.W.Krausen suurin suunnittelema työ. Rakennettiin 1804 - 1809 välisänä aikana. Tarton yliopisto on perustettu 1632.

 

Raekoja Plats (Raatihuoneen tori), jonka nimi on tullut taustalla näkyvän Raatihuoneen mukaan. Raatihuone on rakennettu 1789. Raatihuoneen edessä on vuodesta 1998 lähtien ollut tunnettu patsas Suudlevad tudengit (Suutelevat opiskelijat). Tämän torin varrella on ruokailupaikkamme Pierre.

 

Tagurpidi Maja (Ylösalainen talo) Raadin lentokentän ja museon lähellä.

 

Eesti Rahva Muuseum, ERM (Viron kansallismuseo) valmistui 2016 Raadin kentälle. Kuvassa pääsisäänkäynti.

 

Opastettu kierros alkoi A-aulasta.

 

Matilla löytyi kolikoita annettavaksi.

 

Opas esittelee neuvostovallan aikana "piilossa" pidettyä kirjallista aineistoa. Kädessään hänellä on Mika Waltarin 1959 kirjoitama Riigi salasud (Valtakunnan salaisuus).

 

Hienosti kunnostettu "höyrytraktori".

 

Löytynyttä naisen luurankoa säilytetään lasivitriinissä oikeassa lämpö/kosteus tilassa. Luurankoa tutkitaan edelleen tutkijoiden toimesta.

 

Viron jokaisella alueella ja kolkalla on oma pukunsa. Naisen päähineistä näkee sen, että onko naimaton vai ei. Hienoa - tietää sitten ketä hakkoo tanssimaan.

 

Viron "Sini-musta-valkolippu".

 

 

Virolaisen "Pelle Pelottoman" rakentama ruohonleikkuri. Moottorina on pesukoneen moottori. Pula pistää ihmisen keksimään kaikenlaista.

 

Peetri Kirik (Pietarin kirkko) valmistui 1884 arkkitehti Viktor Schröterin suunnitelmien mukaan. Etelätorni valmistui Georg Hellatin suunnitelman pohjalta 1903. Kirkossa "vain" 3000 istumapaikkaa.

 

Tässä rakennuksessa sijaitsee Soomepoisid Muuseum (Suomipoikien museo), joka kertoo vapaaehtoisten virolaismiesten osallistumisesta II maailmansodan aikana niin Suomessa kuin Virossakin käytyyn sotaan. 1944 perustettiin Suomeen Jalkaväkirykmentti  JR 200, joksi moni kutsuu museota.

 

Museon pääsali. Reet ei ollut aiemmin käynyt museossa ja hän kuunteli mielellään retkeläisten kommentteja omien tietojensa lisäksi.

 

Lasivitriini sivuhuoneessa.

 

Jäätelö on hyvää kun yksin syö..

 

Päivän retket takana. On aika kiittää Reet Kalameestä todella hienosta ja värikkäästä opastuksesta - sekä omenista.

 

Viimeisen illan ateria nautittiin Pussirohukelderissä (Ruutikellari).

 

 Valtava holvisto, jossa vielä "ruutitynnyreitä".

 

Ruokaa odotellessa tulee jano. Esko janoa torjumassa.

 

Alkuruokana oli "leipäkeitto" - kalakeittoa leivän sisällä.

 

Ja nyt joutuin vain nukkumatin luo.

 

SUNNUNTAI 27.8.2023

Tallinnan ostoskeskuksen REPAssa odotellaan valkosipulivoileipiä.

 

Tulihan niitä runsaasti jokaiselle. Ei muuta kuin musta käsi iskemään ja dippaamaan.

 

Viimeisiä hetkiä ennen laivaan nousua.

Mestarikuski Karille luovutettiin Perinneliiton kirja kiitokseksi hienosti hoidetusta retkestä.

 

Tyytyväisen näköisiä retkemläisiä nauttimassa yhteisestä bufeesta.

 

Tähän on hyvä päättää.

 

Kotimatkalla Esko K. Lahti puhui Aimo Lahdesta ja aseista.

 

 

 

 

 

 

 

Liity jäseneksi tai kannatusjäseneksi?

Etelä-Kymenlaakson Sotilaspoikien Perinnekilta ry

Yhteystiedot

Puheenjohtaja Matti Paananen
Lepikönkatu 1 as 8, 49400 Hamina
040 537 0098
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Sihteeri Kari Tuompo
Suosillantie 15, 49410 Poitsila
0440 120 261
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.